Voiton huumaa vintillä

Nyt tuli hyviä uutisia kisarintamalta. Osallistuimme muutamien kerholaistemme kanssa yhteisellä työllä Nukkekotiyhdistyksen järjestämään pienoishuonekilpailuun. Työ oli esillä huhtikuussa Helsingin Messukeskuksessa Model Expossa. Kilpailutyömme sai huimat 351 ääntä, joista jokaisesta olemme hurjan iloisia ja ylpeitä! Ja tuolla äänimäärällä voitimme kilpailun ylivoimaisesti. Kiitos kaikille äänestäjille! Jippii! Ja mikä vielä parasta, vintin teko yhteistyönä oli todella hauskaa! Ideoita ja tarinoita kehkeytyi ihan itsestään ja tekemisen meininki oli innokasta.

Ensin käytiin tutkimassa aito -40 luvun talon vintti:

Sitten suunnitelmat:

Lopputulos oli tämä:

Oman kopperon sisältö näytti tältä. Tarina tämän kopperon osalta oli: "Tänä iltana numerossa 3 on sattunut vahinko: lasiaarteita sisältänyt laatikko on pudonnut hyllyltä pahoin seurauksin. Siivous keskeytyi, kun tilaa siivonnut perheenäiti säikähti outoa ääntä, joka kuului vintin toisesta päästä. Hetken tilannetta tutkailtuaan hän säntäsi ulos vintistä apua hakemaan. Vinttiin on ilmiselvästi pesiytynyt siellä aika ajoin vierailevien oravien lisäksi paljon suuermpi vieras... "

Lisää kuvia löytyy kerhomme blogista. Sieltä löytyy esim. hiipparin majapaikan lähikuvat.

Uusi projekti käynnistyy

Jaahas, se on huhtikuun puoliväli ylitetty... on taas se aika kun katseet suunnataan ensi jouluun. :-)

Tarkoittaa siis sitä, että uusi jouluikkunaprojekti käynnistyy.

Tässä ensimmäinen suunnitelma. Mutta mitä tästä on tulossa, se jää toistaiseksi arvattavaksi. Mutta sen paljastan, että tähän liittyy hiiret. :-)

Jatkoa seuraa ihan varmasti, työn deadline on marraskuun alku.

Keijutalon katto on hiirenkorvilla.

Pieni keijutalo edistyy. Takapakkia tuli ensin katon kanssa. Kokeilin tehdä olkikattoa. Liotin sisalnarua, suoristin ja pilkoin sopivan kokoisia nippuja, liimasin kattolevyihin, mutta sitten olkien värjäys ei onnistunutkaan, joten tilanne oli selvä katastrofi. Onneksi tuli pyörremyrsky, joka riuhtaisi katon pois. :-)

Sen jälkeen tuli ahaa-elämys lehtikatosta. Tätä ei tarvitse myrskyjen tuhota. Kelpaa minulle... ja talon asukillekin, joka vielä toistaiseksi on hiiri.

Kattomateriaali on ohutta paperinarua.
Sormenpäät on aika kovilla kun on aukonut tuhatmäärin narua suoraksi lehdyköiden muotoon.

Jokainen lehti on liimattu yksitellen kattohuopaan kiinni.

Tyytyväinen asukas vilkuttaa ikkunasta.

Keijujen siipiä - koekappaleiden teko jatkuu

Taas on päästy keijujen siipien pariin ja testaukset jatkuu.
Kaikki ei mene aina niin täydellisesti, kuin sitä toivoo. Youtube ohjeet näyttivät todella helpoilta ja lähdin askartelemaan rennolla mielellä.
Ensimmäiseksi nappasin vahingossa käämilankaa ja taivuttelin sen siiviksi. Sitten paljastui totuus kun koitin juottaa siipiä kasaan. No eihän käämilankaa pysty juottamaan. Ei muuta kuin hiomaan juotoskohtia puhtaaksi suojalakasta. Juotokset onnistui huonosti, mutta raamit pysyivät jotenkuten kasassa.
Sitten ohjeessa luki, että spray-liimalla liimataan siivet kiinni muovikalvoon. No spray-maalia on varmaan monenlaista ja tämä minun liimani ei todellakaan tarttunut kumpaankaan, ei siipirunkoon, eikä muoviinkaan.
-No eipä se varmaan haittaa, ajattelin ja jatkoin ohjeiden seuraamista.
Seuraavaksi tarvittiin kuumailmapuhallinta. Sellaista ei siihen hätään löytynyt, mutta sen sijaan löytyi tehokas hiustenkuivain. -Kai se ajaa saman asian, toiveajattelin ja ryhdyin lämmittämään siipiä. Ensin paloi sormet ja pudotin siiven tuolin päälle ja jatkoin lämmittämistä. Hetken kuluttua tuli joku outo haju ja samaan aikaan kuivain lopetti toimintansa. Ohops. Mieheni toimistotuoliin oli palanut reikä!
Tästä kiukustuneena jätin siipiprojektin rauhaan muutamaksi päiväksi.
Viikon verran piti kerätä rohkeutta uuteen yritykseen ja vieläkin ilman sitä kuumailmapuhallinta. Nyt kokeilin silitysrautaa. Ensin kokeilin ihan pienesti silitysraudan kulmalla. Muovi tarttui siihen kiinni, eli tarvittiin kangas silitysraudan ja siiven väliin. Paljon tarvittiin lämpöä, että muovi kutistui kehikon ympärille, mutta onneksi kutistui lopulta ihan siedettävästi.
Muistilista tuleviin kokeiluihin:
- valitse kuparilankaa rungon juotoshommiin
- hanki parempaa liimaa ja varo ettei liimaa mene yhtään muoviin rungon ulkopuolelle.
- kokeile hilettä muovien väliin
- hanki kuumailmapuhallin

Tuoliin paloi reikä ja siipimuovi ei juurikaan pingottunut rungon yympärille.

-Mitkäs nuo tuommoiset läpättimet ovat tytön selässä, ihmettelevät Ville ja Valle hiiret.

Keijutyttö sai vihdoinkin siivet selkäänsä.

-Juu, kauniisti kiiltelevät ja monivärisesti, toteavat hiiriveljekset.

Jotain pientä välillä

Nyt tuli sitten kokeiltua pienentää nukkekodin nukkekoti 1:18 kokoon.
Onnistuu senkin näpertely. Olin niin tyytyväinen lopputulokseen, että heti napsuttelin kuvia. Mutta kuka ihme vaihtoi talon siinä vaiheessa jonkun muun tekemään rumilukseen? Valokuvat ei anna kyllä yhtään armoa. Onko muilla vastaavaa ongelmaa? Vähän vaikea selittää blogiväelle, että joojoo, kyllä tää ihan nätiltä oikeasti näyttää. :-)

Tässä vaiheessa näyttää vielä hyvältä ja voi ottaa lähikuvan. Juuri kasattu tuoreista vastajyrsityistä osista.

Sitten pitää ottaa kuva jo kauempaa. Maalausjälki ei olekaan ihan niin priimaa kuin ensin luulin. 

 

 Verhot ja tapetitkin vähän sinnepäin. Mutta hauska taustakuva, eikö?

Mutta oikeesti, ihan tyytyväinen tähän olen. Aikaa kului tasan 2 tuntia ja hermot ei mennyt kertaakaan, vaan nautin joka ikisestä hetkestä! Oikeesti!
Talon leveys 38mm, korkeus 36mm ja syvyys 20mm.

Keijutalon tukilaudat

Nyt on keijutalo saanut vanhan maalaistalon tyyliin tukilaudat.
Jätskitikut napsahtaa helposti oikean mittaisiksi jiirisaksilla.

Matilda mummon salaisuus

Nukkekotikerholla askartelimme maalaustarvikkeita. Teema jatkuu muutaman kerran ja tarkoituksena saada ateljeeseen tarvittava esineistö.

Tästä innostuneena Matilda mummo on ryhtynyt johonkin salaperäiseen projektiin. Ulkonäkö voi ehkä pettää, kiltti mummo ei välttämättä olekaan niin kiltti... Mahtaako olla taideväärennösbisnes mielessä... ihan kuin tuolla taustalla näkyisi vähän Monet'n ja vähän muidenkin kuuluisuuksien tauluja... hm.... Pitääköhän vinkata poliisikonstaapeli Turunmaalle, kunhan kahvitauoltaan ehtii, jos vaikka ratsiaa tarvittaisiin.